Kävin tänään elokuvissa. Olen viimeisen vuoden aikana käynyt katsomassa arviolta kaksi, tämä oli kolmas. Käyn hyvin harvoin elokuvissa, koska 8.50€ on ihan liian paljon rahaa tuhlata johonkin, jonka laadusta ja viihteellisyysarvosta ei ennalta voi tietää mitään.

Mutta Potterit uskaltaa käydä katsomassa, koska kirjat lukeneena voi sanoa, ettei ne elokuvat voi olla muuta kuin viihteellisiä. Ja pakko kyllä myöntää, että tämä oli tähänastisista paras. Eikä ainoastaan siksi, että hahmot kasvaa isommiksi, eikä enää tunnu siltä kuin olisi ihan väärässä paikassa (vaikka ympärillä onkin lähinnä pelkästään yksitoistavuotiaita pikkutyttöjä).

Elokuvassa äänitehosteet oli jälleen aika mainiot, samoin visuaalisesti oli tähänastisista vaikuttavin ja realistisinkin. Vaikka kirskuristajat ihan idioottimaisilta näyttivätkin. Bonusta elokuvalle oli myös huumori, jota löytyi sitäkin aikaisempia elokuvia enemmän.

Mainitsematta ei toki voi jättää myöskään karismaattisia ja hurmaavia uusia hahmoja. Cho ei ehkä ollut ulkoisesti odotuksia täyttävä, mutta aksentti oli sitäkin särmempi. Fleur toisaalta oli ennakko-odotuksia viehättävämpi, eikä Krumkaan ollut läheskään sellainen pettymys kuin Sirius aikoinaan. Siinä näyttelijässä oli sentään jotain karismaa. Ja kaksoset olivat viihdyttäviä kuten aina.

Jotenkin olisi odottanut, että sunnuntain kello 13 näytökseen ei ihan noin paljon ihmisiä olisi tullut, mutta toisaalta siinähän sitä tulee kuukauden kiintiö perheen laatuaikaa hyvin täyteen kun vie lapset katsomaan vähän fantasiaa.

Minun pitäisi tämän päivän suhteen tehdä jotain tälle laiskuudelleni. Ei oikein käy päinsä, että jää palautettavatkin työt – läksyjen lisäksi – tekemättä. Ehkä olen reipas ja nappaan itseäni niskasta kiinni saman tien. Tai sitten ehkä en.