Olen tehnyt läksyt (paitsi ruotsista, koska en muista mitä tuli). Onhan se ihan edistyksellistä sinänsä, että olen tehnyt valmiiksi myös kaiken palauttamista vaativan jos mukaan ei lasketa äidinkielen vähän pidemmän puoleista novellia, jolle nyt on palautusaikaakin vähän enemmän annettu. Huomenna on viimeinen koulupäivä tätä jaksoa, ja sitten koeviikko. Sen jälkeen alkaa koko lukiourani viimeinen jakso, ja silmissä alkaa pikkuhiljaa pimetä kun iskee kirjoitusten todellisuus päälle.

Läksyjen jälkeen söin ja siivosin huoneeni. Sen jälkeen luin loppuun uskonnon koealueen ja selasin vielä Lutherin ja paavien alun. Voisin lukea vielä lisää ja oikeasti osata asiat kokonaisvaltaisesti, mutta toisaalta voin saada kurssista vaikka 6 ja silti pysyy uskonnon keskiarvo 9:ssä. Joten why bother? Kertaustahan tämä kaikki vaan on.

Pyhistä päätöksistäni huolimatta nukuin taas päiväunet. Mutta sellaiset mukavan kompaktit tunnin ja neljänkymmenen minuutin vaan, että ehkä saatan saada unen päästä kiinni jo ennen yhtä. Kun heräsin olin ehkä vähän tarpeettoman sekaisin näkemistäni unista, mutta kuitenkin niin levännyt, että kykenin leppoisasti syventymään American Godsin ihmeelliseen maailmaan sellaisiksi 50 sivuksi. Siinä vasta kirja.

Jostain tuli juuri suuhuni Gefilus-mehun maku. Hassua.

On ollut vähän kummallinen päivä, kun en ole ollut paljoakaan tietokoneella, mitä nyt koulussa piipahdin kuuntelujen teon ajan. Kotona olen vaan pitkästä aikaa ollut. Tehnyt niitä tavallisia kouluasioita, lueskellut ja nukkunut. Ja viihtynyt. Luulen, että olisin ihan tyytyväinen – joskin ehkä hiukan tylsistynyt – jos ei minulla olisi päivittäistä pääsyä tietokoneelle. En minä siihen näin kykenisi, saati tahtoisi, kun on kone omassa huoneessa ja käden ulottuvilla, mutta teoriassa.

Ja juuri tajusin, etten ole edes musiikkia juurikaan tänään kuunnellut. Hämmentävää. Mutta sain sentään pitkään asiaa lykättyäni mp3-soittimeni korjaukseen. Kuulemma vika softassa, en ole ainoa. Johtuu vähän käyttövirheestäkin, ei pitäisi usbia kytkeä jo on valmiiksi virta päällä tai jotain muuta yhtä pimahtanutta. Mitään en myönnä mutta ehkä luen käyttöohjeet uudemman kerran kun nyt saan takaisin laitteen. Jos saavat palautettua tiedostot mitkä koneessa oli kun se kuoli, niin toivon, että kuuntelevat London After Midnightin Lycia tiedoston. Vähintäänkin mielenkiintoinen, vaikken tiedäkään kuinka se haltuuni on eksynyt. Kuvittelin sen joskus olevan biisi.

Joisinko nyt ehkä mehua, vai menisinkö sänkyyn makaamaan ja tuijottamaan kattoa? Kattoon ei voi kyllä tuijottaa jos ei ole valoja päällä. Paitsi stereoiden standby-valoon kyllä tottuu silmät jossain vaiheessa, mutta sittenkin se olisi vaan sellaista epämääräiseen hämärään tuijottelua. Ja jos valot laittaa päälle niin sitten kattoon tuijottelu kyllä aiheuttaa vähintäänkin sokeutta. Tietysti voisin nollata aivot ja alkaa katsoa telkkaria, mutta se nyt harvemmin jaksaa kiinnostustani tovia pidempään pitää. Paitsi jos Canaleilta sattuisi tulemaan jotain mielenkiintoista kerrankin. Sitten tietysti voisi tehdä äidinkielenopettajalle sen kaunokirjallisen kurssipalautteen, tai käydä anastamalta siskolta karkkia.

Tai sitten palaan takaisin sänkyyn ja luen ehkä Neil Gaimania tai Dan Brownia, ehkä Haruki Murakamia tai sitten Pikku prinssin.

Haen vaan ensin sen mehun.